Tasa-arvoako?
Tämä kirjoitus menee vaarallisille vesille, sillä aivan varmasti moni sosialistifeministi tai muu kukkaishippi vetää ituja nenäänsä ja ryntää telaketjut rymisten puolustamaan naiseuttaan ja naisten oikeuksia riistäjämiehiä vastaan.
Tasa-arvo puhuttaa jälleen, kun ministeri Tuula Haatainen puuttuu yksityisten yritysten asioihin ja ehdottaa pörssiyhtiöiden hallituksiin naiskiintiöitä.
Tämä ei ole tasa-arvoa. Se on pakkonaisistamista.
Wikipedian mukaan tasa-arvo tarkoittaa sitä, että eri toimijoilla on tietyssä suhteessa yhtäläinen asema. Minä ymmärrän tämän sillä, että miestä ja naista ei kohdella eriarvoisina, vaan molemmilla on yhtäläiset mahdollisuudet saada työ- tai opiskelupaikka, edetä urallaan jne. Kun työhön valitaan henkilöä, valitaan tehtävään sopivin henkilö sukupuoleen katsomatta. Kiintiöt sotivat tätä näkemystä vastaan, jolloin esimerkiksi pätevien hakijoiden puuttuessa voidaan joutua valitsemaan tehtävään epäpäteviä naisia kiintiön vuoksi. Miehillehän tällaista kiintiötä ei useimmiten ole, se koskee vain naisia. Tasa-arvoon kuuluu myös yhtäläinen palkka samasta työstä. Tämä ei valitettavasti toteudu kaikkialla, mutta vikaa on myös naisissa itsessään, koska he eivät pyydä palkkaa niin paljoa kuin miehet. (kyllä, naisissakin voi olla vikaa)
Kiintiöittäminen ja pakkonaisistaminen on tasapäistämistä. Sitä samaa tasapäistämistä, jota mm. Suomen peruskoulujärjestelmä harjoittaa erittäin tehokkaasti.
Aamulehdessä hiljattain olleen mielipidekirjoituksen mukaan esimerkiksi miesvaltaisten alojen pakkonaisistaminen aiheuttaa naisvaltaisten alojen tai perinteisten naisten töiden halveksumista ja maskuliinisuuden tunnustamista paremmaksi.
Minä en pidä pahana asiana sitä, että on olemassa naisten ja miesten töitä. Sukupuoli kun ei ole sosiaalinen konstruktio, joten miehet ja naiset ovat erilaisia. Sen nyt tajuaa tyhmempikin, jolloin ei voida sanoa, että miehet ja naiset kykenisivät samanlaisiin suorituksiin eri ammateissa. Jos suurin osa naisista ei halua levyseppähitsaajiksi tai autonkorjaajiksi, niin missä vika? Ei missään. Jos miehistä suurin osa ei halua sairaanhoitajiksi, niin missä vika? Ei missään. Antakaa miesten hitsata ja naisten hoitaa. Molemmissa ammateissa aivan varmasti molemmat sukupuolet tekevät työnsä niin hyvin kuin pystyvät. Useimmiten naiset ovat vielä paljon tunnollisempia ja huolellisempia kuin miehet. Kerrottakoon vielä, että itseäni ei hitsaaminen voisi vähempää kiinnostaa. Ennemmin tekisin sitä hoitotyötä.
Usein myös äitiysloma aiheuttaa närää.
Jos tarjolla on vuoden mittainen työsuhde ja välittömästi työsuhteen alkamisen jälkeen tehtävään palkattu nainen jää äitiyslomalle, missä on vika? No tietysti siinä, että tällöin työnantajalle tulee paitsi ylimääräisiä kuluja, hän joutuu myös palkkaamaan sijaisen tehtävään. Minun mielestäni esim. vuoden mittaisen määräaikaisen sopimuksen kirjoittaessaan nainen sitoutuu tehtävään vuodeksi. Jos mies jättäisi leikin kesken vastaavalla tavalla, hänelläkään ei todennäköisesti olisi mitään asiaa samaan työpaikkaan. Lapsen hankkiminen työnantajan kustannuksella etenkin lyhyiden määräaikaisten suhteiden kohdalla on ongelma. Se on ongelma myös siksi, että tällöin lasten hankkimista helposti lykätään tai jätetään väliin kokonaan. Se on ongelma myös siksi, että tällöin yhteiskunnan ikärakenne vääristyy, jolloin kansantalous kärsii. Valtiovalta ei kuitenkaan kauheasti lasten hankintaa tue.
Miksi tämä ei ollut ongelma ennen?
Siksi, koska ennen naiset tekivät naisten töitä ja miehet miesten töitä. Ennen myös miehen palkka riitti usein perheen elättämiseen, jolloin nainen jäi kotiin hoitamaan lapsia. Tämä ei ole naisten halveksimista, vaan kyseessä on erittäin arvokas ja kunnioitettava työ. Isoäitini 10 lasta kasvattaneena on hoitanut siinä sivussa kodin askareet ja edelleen iäkkäänä pesee monen prekaarin tehokkuudessa 6-0.
Mikä siinä on, että miesten ei voi antaa olla miehiä ja naisten naisia. Olkaa sellaisia kuin olette ja kunnioittakaa toisianne. Monet miehet aivan varmasti kunnioittavat naisten työtä ja pitävät naisia hyvinä ja ahkerina työntekijöinä. Miehet myös arvostavat naisvaltaisia aloja ja perinteisiä naisten töitä. He saattavat puhua niistä “akkojen hommina”, mutta lähinnä siksi, koska eivät itse haluaisi niitä töitä tehdä. He tietävät kuitenkin, että jonkun ne työt on tehtävä ja ovat tyytyväisiä siihen, että naiset niitä tekevät.
Kiintiöittäminen ja pakkonaisistaminen johtaa vain siihen, että johtaviin asemiin päässeiden naisten sanotaan hankkineen paikkansa vain kiintiön avulla.
Vielä sitaatti tähän loppuun: “Ennen valittiin miehiä, koska he olivat miehiä. Nyt valitaan naisia, koska pitää valita naisia”.
Paras ja soveltuvin saakoon paikan, olkoot vaikka marsilainen vompatti.
Syntymällä pojaksi Suomeen, yksilö saa velvoitteeksi astua aikanaan ase- tai siviilipalvelukseen maansa puolustamiseksi. Mikäli yksilö ei omasta tahdostaan haluakaan suorittaa asevelvollisuuttaan tai astuu ase- tai siviilipalvelukseen vastentahtoisesti, on suomalainen mies joutunut vapaudenriiston uhriksi. Vapaudenriisto ja orjuus ovat kielletty YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa, jonka Suomikin on allekirjoittanut.
Onko oikein velvoittaa miespuolinen kansalainen palvelemaan maataan keskimäärin 8 kuukauden ajaksi, kysymättä edes hänen ajatuksiaan asevelvollisuudesta? Tämä mahdollinen asevelvollisuuteen pakottaminen voidaan tulkita jopa osa- aikaiseksi orjuudeksi, sillä henkilö joutuu työskentelemään toisen osapuolen hyväksi ilman kohtuullista korvausta ja riippumatta omasta tahdostaan.
Yksilö yhdessä muiden asepalveluksen suorittaneiden kanssa luo itselleen ja muille suojan vieraita valtioita vastaan luomalla puolustuksellisen pelotteen. Turvallisessa yhteiskunnassa on mahdollista noudattaa yksilönvapautta. Nykypäivänä, kun sodat vaikuttavat kaukaisilta, voi kuitenkin kysyä, tarvitaanko lainkaan kansalaisarmeijaa?
Miesten ja naisten välinen tasa- arvo ei toteudu asevelvollisuuslaissa. Naisille annetaan kyllä mahdollisuus osallistua asepalvelukseen, mutta miehillä ei ole muuta valinnanvaraa, kuin valita tapa miten asevelvollisuutensa suorittaa. Suomessa, jossa ainakin pyritään täydelliseen tasa- arvoon, tämä asevelvollisuuslaki rikkoo yleisiä tasa-arvo- ja moraalikäsityksiä.
Pitäisikö siis naisetkin asettaa velvollisiksi palvelemaan maataan suhteessa asepalvelukseen, sillä Suomen perustuslaissa, kuten monessa Suomen ratifioimassa kansainvälisessä sopimuksessa on kielletty sukupuoleen perustuva syrjintä? Tämän päivän moraalikäsitysten mukaan naisten ei oleteta eikä toivota tarttuvan aseisiin. Naisten ei toivota osallistuvan sotimiseen, mutta muihin sodanaikaisiin tehtäviin naisten sallitaan kyllä osallistuvan.
Naisiin kohdistuva väkivalta on yleisen moraalikäsityksen mukaan paheksuttavampaa kuin miehiin kohdistuva väkivalta. Yleiset moraaliset käsitykset sisältävät siis paradoksin? Eikö väkivalta ole aina yhtä väärin? Miksi väkivalta miestä kohtaan olisi sen hyväksyttävämpää kuin naistakaan kohtaan? Voisiko tämän perusteella armeijan kieltää, koska se edellyttää väkivaltaa ja hyväksyy sen? Asevelvollisuuden kritisoijat tai rauhanaktivistit ovat usein henkilöitä, jotka eivät kannata eivätkä halua suorittaa väkivaltaa missään oloissa.
Koska armeijan lakkauttaminen ei ole Suomelle mahdollista, voisi tasa- arvoa edistää se, että asevelvollisuuslaki laajennettaisiin koskemaan myös naisia. Toinen vaihtoehto on etsiä vapaaehtoisuuteen perustuvia puolustusmuotoja miehille. Yleinen moraali suosii armeijaan liittymistä. Siviilipalveluksen suorittaminen on kuitenkin lisääntynyt vuosi vuodelta.
Kansalaisilla on Suomessa oikeus tasa- arvoon. Yhteiskunnalla on taas oikeus pyytää yksilöä olemaan osana yhteiskuntaa ja suorittamaan vaaditut kohtuulliset velvoitteet. Arvojen ristiriidassa pitäisi punnita, kumpi painaa enemmän; naisten vapaus asevelvollisuudesta vai miesten ja naisten tasa- arvo.
afsg — 13.07.2006 @ 10:49
Armeijasta puheenollen, miehiltähän vaaditaan tavallisesti asevelvollisuuden suorittamista edellytyksenä työpaikalle. Tässä on kyse juuri samasta asiasta kuin naisen raskauden kanssa. Jos asevelvollisuutta ei ole suoritettu, työntekijä on palveluksen ajan poissa työstään. Kun velvollisuudet on ohi, voi korkeintaan joutua viikoksi kertaamaan.
timo — 13.07.2006 @ 11:09
Kirjoitat todellakin asiaa. Tuntuu, että näistä asioista ei keskustella kovinkaan yleisesti tai jos joku yrittää keskustelua herättää hänet leimataan sovinistiksi tai ainakin hiljennetään.
Tällaiset kiintiöt ovat kyllä niin hanurista kun vain voi olla. Eiköhän sinne pörssiyhtiöidenkin hallitukseen ole mahdollisuus niin miehellä kuin naisellakin nousta jos meriitit ovat sitä luokkaa, että sinne asiaa on. Ei sinne millään kiintiöpaikoilla tarvi kenenkään päästä.
Jaakko — 13.07.2006 @ 17:51
…toteaa, että suomalaisuuteen liitty jokin käsittämätön sukupuolineutraaliuden haave. Suomalaiset miehet ovat kansainvälisessä vertailussa melko nörttejä tai sanotaanko hintahtavia. Kyllä, juuri sitä. Toisaalta, naiset ovat aika rekkalesboja.
Muualla naiset yleensä haluavat olla naisellisia ja herkkiä, ja miehet äijiä. Suomessa äijänä oleminen on säälittävää ja vanhanaikaista, naiseus taas tuomitaan kanssasisarien taholta reittä myöten kiipeämisenä.
Valitsin ulkomaalaisen naisen. Saan olla mies ja hän saa olla nainen.
Happy…
S
Mies ulkomailta... — 01.08.2006 @ 16:49