Elefanttipuhetta

Viime viikolla Aamulehti kirjoitti Olkahisen koulun kokeilusta, jossa ala-asteen oppilaita on jaettu tyttö- ja poikaluokkiin. Kokeilun taustalla on poikien vaikeudet oppimisessa ja sukupuolten erilaisuus. Peruskoulun voidaan katsoa olevan noin yleensäkin poikien syrjäytymistä edistävä, joten siinä mielessä kokeilu on tervetullut ja tuloksetkin ovat olleet lupaavia.

Odotin feminatsiennistien ja muiden sukupuolirooleja vastaan taistelevien älähtävän välittömästi, mutta älähdystä saatiin odottaa aina tälle viikolle asti.

Tutkija, YTT, Anu Hirsiaho kirjoittaa tämän päivän Aamulehdessä, että kyseessä on patavanhoillinen kokeilu ja käyttää niinkin älykästä termiä kuin sukupuolittunut apartheid.

Todennäköisesti ns. poikatytöille ja tyttöpojille tai muille perinteisistä rooleista kiinnostumattomille sukupuolijako ei ole kovin toimiva järjestelmä, jos ei huonokaan niin kauan kuin jokainen saa tykätä mistä lystää, mutta jos väitetään, että sukupoli ei ole ennaltamäärätty ja muuttumaton, ollaan ainakin biologisesti jossain todella kaukana reaalimaailmasta.

Kirjoittaja kertoo nauttineensa autojen laskemisesta ja leikkineensä poikien kanssa mielellään. Hänen mukaansa koulu tappoi poikien ja tyttöjen yhteiset leikit ja pakotti pojat ja tytöt erillisiin jonoihin kellojen soidessa sekä eri sarjoihin urheilukilpailuissa. Poikkeuksia on aina. Toisaalta on myös niitä poikia, jotka ala-asteiässä pysyttelisivät mahdollisimman kaukana tytöistä ja päinvastoin.

En ymmärrä mistä ns. älymystöpiirien käsitys sukupuolesta sosiaalisena konstruktiona saa alkunsa. Sukupuolten välisen rajan ei tarvitse olla kilometrin korkuinen kivimuuri, vaan enemmänkin veteen piirretty viiva, mutta tosiasia on, että niin kauan kuin pojilla on pippeli ja tytöillä pimppi ja molemmilla oman biologisen ja geneettisen perimänsä mukainen hormonitoiminta ja fyysinen sekä psyykkinen kehitys, ei sukupuolta voida pitää merkityksettömänä asiana. Monet ovat pikkulapsena leikkineet vastakkaisen sukupuolen kanssa, kunnes jossain vaiheessa huomaavat olevansa erilaisia. Eikä tätä tarvinne heille kertoa, biologinen kehitys ja fyysiset poikkeavuudet pitävät tästä huolen.

Kerrottakoon, että olen itsekin leikkinyt lapsena myös tyttöjen kanssa, tosin yleisiä lasten leikkejä. Hyppynarut ja nukkeleikit eivät ole koskaan kiinnostaneet. Pikkulapsena paras kaverini oli tyttö. Koulussa olen ollut sekaluokassa, mutta joillakin tunneilla (käsityö, liikunta) tytöt ja pojat oli jaettu eri ryhmiin, eikä kenelläkään ollut mitään sitä vastaan.

Ei minulla ole tarvetta ylläpitää vanhoja tiukkoja sukupuolirooleja, jossa naiset jäävät kotiin synnyttämään ja hoitamaan lapsia ja mies tuo leivän pöytään, mutta ei minulla ole mitään niitä vastaankaan. Minulla ei ole tarvetta tehdä numeroa siitä, jos kaikista naisista ei tulekaan insinöörejä ja jos miehiä ei kiinnosta sairaanhoito. Se on jokaisen oma asia. Ihmiset ovat erilaisia ja kiinnostuvat erilaisista asioista.

Monia naisia ei tekninen ala kiinnosta, eikä miehiä vastaavasti kiinnosta humanistinen ala tai hoitotyö. Naisille tulee vauvakuume, miehille ei. Jos nainen haluaa rekkakuskiksi niin siitä vain. Ei se minua haittaa. Jos mies haluaa sairaanhoitajaksi, niin siitä vain. Minulla ei ole tarvetta solvata miesten alalle hakeutuvaa naista tai päinvastoin, eikä varsinkaan pistää kapuloita heidän rattaisiinsa. Sen sijaan voin solvata mielelläni ihmisiä, joiden mielestä sukupuoli on sosiaalinen konstruktio ja jotka siitä huolimatta haluavat naiskiintiöt joka paikkaan (mieskiintiö on tietysti naisia syrjivä, eikä siten mahdollinen).

Miehet ja naiset ovat erilaisia. Se on fakta ja joka muuta väittää, ei elä reaalimaailmassa.

Tämän päivän totuudet ainakin julkisen sektorin instituutioissa tietysti ovat joskus jotain aivan muuta ja sitä totuutta vastaan ei sovi pullikoida. Sen sai Ilkka Kokkarinenkin kokea.